Surutonpäivä
Suruttomassa 1. perinteiset TES:n pilkkikisat.
Kevään tulo eteni maaliskuun puolessavälissä melkoisella vauhdilla niin, että Paavo alkoi olla jo hiukan totinen perjantaille 23. päivä maaliskuuta lukkoon lyötyjen pilkkikisojen suhteen. Edellisenä keskiviikkona Seuralla hän kertoi käynneensä kävelemässä Alasjärvellä ja sanoi siellä olevan loistokelin.
Perjantain vastaisena yönä oli pakkasta juuri sen verran, että edellisenä päinä kastunut lumi hiukan korppuuntui ja aamulla oli lähes miehen kantava hankikanto. Aamu valkeni aurinkoisena, joten hyvältä näytti.
Sonnustauduin Suruttomaan, ulkoilupäivän tapahtumapaikalle hyvissä ajoin ennen pilkkikisojen alkamista. Rannassa olevalla kodalla oli kovasti hiljaista, mutta oli siellä kuitenkin kymmenkunta kalapakkia ja jääkairaa odottamassa. Päärakennuksen piipusta kiemurteli sinertävä savu merkkinä siitä, että Mauri oli lämmityspuuhissa jo hyvässä vaudissa ja kohta savu tuprahtaisi myös saunan piipusta.
Silmittelin hiukan noita kisaolosuhteita ja todella hyvältä näytti. Alasjärven jään pinta hohteli auringon paisteessa lumettomana, lämpötila oli juuri kivunnut nollan yäpuolelle. Ainoa pieni huonous oli kohtalainen pohjatuuli, mutta sekin taisi olla sitä vain minulle joka olin turistina mukana paikalla. Kymmeneltä kun kokoonnuttiin jäälle kisaa alkamaan löytyi paikalle ilmoittautuneita naisia viisi ja miehiä kuusi, siis yhteensä hiukka vajaa tusina. Paavo kertoi säännöistä sen verran, että kisa päättyy yhdeltä ja punnitukseen kelpasi vain ahven. Manne, kokeneena kalamiehenä ja onneensa luottavaisena ehdotti, että myös hauki hyväksyttäisiin kilpailukalaksi ja Paavo hyväksyi sen.
Kisan alettua ensimmäinen pilkki solahti jään alle edellisen päivän reiästä ja kala nousi jään päälle niin äkkiä, että en ehtinyt kissaa sanoa. Tuossa ajassa ei isompi kala vielä ehtinyt kylke kääntää ja siksi tämä olikin niin pieni jotta ehdin harmitella suurennuslasin unohtuneen kotiin. Saaliin saanut kertoi minulle sen punnitukseen menevän, eli se oli ahven. Kuvia pilkkijöistä napsiessani sain todeta tun ensimmäisen olleen keskimittaisen jäälle nousseista vaikka ei ollut peukaloa pidempi. Paavo oli tullut aamulla järven yli kotoaan potkukelkalla ja huuteli vastarannalle rientäessään, että ota se käyttöön. Tuo potkukelkkailu olikin hieno kokemus. Kuvia ottaessani kiertelin niin, että sain tuulen taakseni kun lähdin järven yli kauimmas ehtineiden kisailijoiden luokse. Siinä viilettäessäni tuli Kaartjärven jäät mieleen viisikymmentäluvun alkuvuosilta. Silloin oli vastaava keli, jää ehkä hiukan huurteisempi. Norlaniin pystykorva uros narussa kelkan edessä ja sillä hirmuinen halu juosta. Potkin täysiä vauhtia lisää ja meno oli sellaista, että pikkupojastasta tuntui kuin olisi kilpurin ratissa ollut. Eihän silloiset kokemukset vaudista kummoisiakaan olleet, kahdeksankymppiä rämisevän linja-auton takapenkillä oli ollut varmaan niitä huippuja, mutta tämä löi kyllä sen kirkkaasti. Levonniemestä Räyskälään mentiin niin, että hujahti.
Pudottauduin takaisin Alsajärven jäälle kun lähestyin vastarannan onkijoita. Eipä ne saaliskalat täälläkään näyttäneet sen kummaisempia olevan, lukumäärää kuitenkin melkoisesti.
Potkuttelin takaisin Suruttoman rantaan ja menin norkoamaan kahvia. Päärakennuksestahan sitä löytyi. Siellä emännän tohuja hoitelevat Enni ja Ritva olivat keittäneet pumpputermarin täyteen makoisaa kahvia ja Sirkka oli tuonut leipomansa maukkaat pullat kastettaviksi. Keittiössä muhivan hernesopan tuoksu pani kuvittelemaan tilannetta kun päivän jäällä olleet pilkkijät vetäisevät oven auki kisan päätyttyä. Siinä on kiire nieleskellä suuhun herahtanut vesi jotta homma ei mene aivan kuolaamiseksi.
Punnituksen oli määrä alkaa tasan yhdeltä, mutta niin kiintoisaa pilkkiminen oli, että juosten piti tulla ettei myöhästy ja siinä oli mukana myös punnitsijat.
Kerroin kalojen pienuudesta ja se piti paikkansa melkein läpi saaliin. Suurimman kalan palkinto pokattiin 95 gramman ahvenella ja sillä oli ainoa kisaaja 80 grammainen siskonsa. Ennakkoon ilmoituksessa oli mainittu lämpimät palkinnot ja pöydällä odottivat nyt eri väriset villasukat palkittavia.
Liitän kilpailun virallisen tuloslistan oheen kun saan sen tarkistettuna Paavolta.
Hiukan ennen kisan päättymistä tuli paikalle pilkittömät patikoitsijat hernesopalle ja yleisöksi palkintojen jakoon.
Keittiöstä kuulin S-marketin tarjoamaa hernesoppaa menneen ääntä kohden sellaiset kolmekymmentä annosta joten se kertoo kuinka monta meitä oli nauttimassa ihanteellisista olosuhteista. Siinä sivussa maistui K-marketin tarjoamat leivät levitteineen ja päälle maistui pääsiäismunat Maurin lämmittämän ja kehuja saaneen saunan käyttäjiä oli kymmenkunta ja heistä suurin osa kävi myös avannossa hakemassa mainostamaansa elämäneliksiidiä, vai mitä jäähilettä se olikaan.
Tämä oli toinen Suruton ulkoilupäivä joten vuoden päästä voidaan puhua näissä merkeissä kokoontuessamme jo todellisesta perinteestä ja silloin kaveria ei jätetä vaan hänet tuodaan mukana pilkille tai ainakin patikoimaan.
Tuossa sivussa ja alla on näpsimiäni kuvia ja niissä olevien numeroiden mukaan voi tilata paperikuvia minulta euron kappale.
Pekka
