Pikkukirkon historia

Kirkkopäivän yhteydessä Pirkko Lehmussaari piti esitelmän Tervakosken Pikkukirkon historiasta. Ohessa tuo esitelmä höystettynä muutamalla valokuvalla.

Menen historiaa loikkien eteenpäin. Tiedot olen koonnut Näköaloja Laurin kirkolta teoksesta.

TERVAKOSKEN PIKKUKIRKKO

Tervetuloa tänne, harrasta kodikkuutta henkivään, hirsiseen pyhäkköömme, Tervakosken Pikkukirkkoon.

Janakkalan seurakunnalla on 3 kirkkoa, pääkirkko Pyhän Laurin kirkko,

Tarinmaalla, Turengin kirkko ja tämä Pikkukirkko.

Aikoinaan ns. Eteläinen Janakkala (lähinnä Tervakoski) muodosti oman seurakunnan.

Tervakoskella on TOY:n toimesta pidetty Jumalanpalveluksia jo 1800-luvulla, ensin kartanon väentuvassa ja vuodesta 1885 lähtien Seurahuoneella joka oli kylän keskipiste ja edustavasti rakennettu, mutta kirkkoa kaivattiin hengellisen elämän vahvistamiseksi

Ensimmäisen kerra v. 1923 Ines Brofelt toi ajatuksen oman itsenäisen kirkkorakennuksen rakentamisesta.

Kuitenkin vasta vuonna 1935 toukokuun 19.päivänä perustettiin Tervakosken Pikkukirkkoyhdistys.

Rakentaminen alkoi heinäkuussa 1936 suunnittelijana Jarl Eklund.

Tervakoski Osakeyhtiö liittyi heti mukaan luovuttamalla tontin, Toivan kartanon riihen sekä 25.000 mk ja sen jälkeen vielä 100.000 mk.

Riihen hirret määräsivät pyhäkön mitat ja ulkoasun. aika iso riihi???

Tärkeää oli kuitenkin että koko paikkakunta rakensi Pikkukirkkoaan.

Yhteisvoimin tehtaalaiset ja maanviljelijät ajoivat soraa, kuljettivat tarvikkeita ja puuhasivat yleensäkin kaikkea, mihin ei ammattimies ollut välttämätön. Talkoo- ja yhteishenki olvati kunniassaan.

Kirkon penkit tilattiin valmiina, alttari ja saarnastuoli tehtiin yhtiön puutyöpajassa.

Mestari Jalmari Sillatie joka oli Pikkukirkkoyhdistyksen perustajia ja kuului sen ensimmäiseen johtokuntaan oli alusta lähtien mukana ja valvoi tapahtuneen rakennustyön ensimmäisestä lapionpistosta viimeiseen siveltimenvetoon. Hän huolehti kotikylän pyhäköstä kuin henkilökohtaisesta omaisuudestaan.

Tervakosken Pikkukirkkoa varten perustettiin erikseen oma ompeluseura joka suunnitteli ja valmisti jo rakennuksen vihkimisjuhlaan v. 1936 valkoisen alttarivaatteen ja kirjaliinan sekä valkoisen messukasukan.

Alttarin ja saarnastuolin monet käsityöt kertovat kuinka naiset ovat omistaneet aikansa ja ajatuksensa kirkolleen. He tekivät taidokkaita käsitöitä ja hankkivat varoja Pikkukirkon käyttöön.

 Myöhemmin tehdas maksoi rakennuksen ylläpidon, palkkasi vahtimestarin ja ensimmäiset papitkin. Myös seurakunta osallistui kustannuksiin, mutta kirjassa ei mainittu minkälaisiin.

Ikkunoiden ja ovien ristinkuviot liljat ja ruusut muistuttavat Luojasta Ja Lunastajasta. Ne teki koristemaalari Fritz Hilbert joka teki muutkin sisäpuoliset koristemaalaukset.

Piklkukirkko vihittiin käyttöönsä 4. adventtina v. 1936 ja rakennukseen mahtui 300 henkilöä. Voitte kuvitella, että kirkko oli tuolloin tupaten täynnä.

Astuttaessa kirkkoon sisälle katse pysähtyy ensiksi alttaritauluun. Se esittää, ”Enkeli ilmestyy Marialle”, aiheen on maalannut puolalaissyntyinen taiteilija Georg von Swetlick. Marian puvun vihreää on antanut kirkon penkkien värin.

Alttaritaulun lahjoitti v, 1937 vuorineuvos Gösta Serlachius.

Tapulin rakennutti Tervakoski Osakeyhtiö, Pikkukirkon viereen v. 1938 ja saman vuoden Juhannuksena vihittiin käyttöön 450 kg painava kello joka on, isäntä Jussi Mattilan, emäntä Anna Keskivarin ja tehtailija Oskari Vaaran lahjoitus. Kellosta voi lukea valajan ja valmistusajan, Lokomo Tampere 1938. Julkistamistehtävästä muistuttaa toisella puolen lause ”Pyhä pyhä pyhä on Herra”. Vasta v. 1976 kello muutettiin sähköllä toimivaksi.

Siihen asti oli noustu tapuliin ja soitettu sitä käsivoimin.

Talvisota toi Tervakosken Pikkukirkon eteen, lähelle tehtaan pääporttia sankarihauta-alueen. Paikan lahjoitti yhtiö Janakkalan seurakunnalle.

Hautausmaa vihittiin 3.3.1940 ilmavaaran takia kello 8 aamulla.

Samassa yhteydessä haudattiin ensimmäinen vainaja joka oli 7.2. kaatunut, 23-vuotias tehtaan työmies Eino Verneri Seuranen.

Noihin sankarihautoihin kylän pappi siunasi oman kylän kaatuneet, joista useimmat olivat nuoria miehiä.

Kaatuneitten päivänä v. 1947 paljastettiin yhtiön hankkima muistomerkki jonka oli veistänyt taiteilija Mauno Oittinen..

Muistomerkin vierellä nousevat graniittiristit, kaikkiaan 45 ja ne ovat äänettöminä julistajina ohikulkijoille.

Kirkon urut vihittiin kläyttöön elokuussa 1945 ja ne ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat.

Vaikka tehtaan kolmivuorotyö ja maatalous rajoittivat silloinkin lähtemisiä, ihmisissä oli valmiutta ja halua käyttää aikansa ja voimansa kristillisyyden asialle ja vapaaehtoinen toiminta kaikilla aloilla oli hyvin merkittävä.

Pikkukirkkoyhdistys oli edelleen kiinteästi mukana seurakunnan toiminnassa.

Pastori Kuusiolan tapaa on kauan muisteltu paikkakunnalla, jossa lähes kaksisataa vuotta vanha tehdas on säätänyt elämänrytmin.

Keskeytymätön kolmivuorotyö ei tunne ”pyhän pyhitystä”, vapaapäivä koittaa ajallaan. Niinpä pastori itse alkoi pistäytyä tehtaalla. v. 1966. 

Monin tavoin, erityisesti juhlapäivinä ovat yksityiset ja yhteisöt muistaneet pientä pyhäkköään. Esimerkiksi Saarnatuolin puoleisen oven yllä olevan puisen krusifiksin antoi v. 1956 Pikkukirkkoyhdistyksen puheenjohtaja Bros Serlachius.

Herkkä puuveistos, Rukoilija on v.1972 tohtori Veera Vallinheimolta saatu.

Vuonna  1983 Tellervo Sillantie tilasi kotikirkkoonsa lähetyskynttelikön, jonka on takonut tervakoskelainen  seppä Reino Kankus. Siinä maapallon muoto ja elävän valon säteily muistuttaa että” Kristus kuuluu kaikille.”

Punavalkoinen hirsinen pyhäkkö tunnettiin omaksi ja alussa se oli jatkuvasti täynnä.

v.1956 Janakkalan seurakunta lupautui huolehtimaan lämmitys ja valaistuskustannuksista.

Vähitellen myös vahtimestarin ja urkurin palkkaus ja jopa kukkien hankkiminen siirtyi seurakunnalle.

Vuonna 1972 Pikkukirkkoyhdistys luovutti kiinteistönsä, irtaimistoineen seurakunnalle, ehdolla, ettei irtaimistoakaan siirrtetä pois paikkakunnalta, koska lahjoitukset on aikanaan annettu Pikkukirkolle ja saman luovutussopimuksen mukaisesti seurakunnan oli rakennettava kirkon yhteyteen seurakuntakeskus.

Välittömästi alkoivat käytännön toimenpiteet rakennuksen laajentamiseksi ja v. 1976 vihittiin uusi seurakuntakeskus.

Samana vuonna joulukuun 18. päivänä oli yhdistyksen lopettamiskokous ja pari vuotta myöhemmin saapui oikeusministeriön purkamispäätös.

Tämän jälkeen Pikkukirkkomme kuului Janakkalan seurakunnalle.

Nykyisin meillä on messu joka toinen sunnuntai klo 13.00 ja sen jälkeen on erikoisuutena kirkkokahvit jonne voi jäädä seurustelemaan ja keskustelemaan saarnasta ja tapaamaan tuttavia.

Kirkon julkisivua on remontoitu viime kesänä ja työ jatkuu tulevna kesänä, jolloin kirkon sisäpuoli kunnostetaan ja esimerkiksi alttariosuutta suurennetaan

Kirkko on säilynyt ulkoisilta vaaroilta, kerran kuitenkin joku yritti polttaa tämän, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Kirkko seisoo vankasti edustavalla paikalla kaiken kansan nähtävänä. Toivottavasti se myös houkuttelee astumaan sisään ja hetkeksi hiljentymänn sanan kuuloon.

Niin kuin huomasitte, TOY:llä on ollut suuri vaikutus Pikkukirkon eri vaiheissa. Kirkkoa vanhempi on alttarin lähellä oleva kastemalja, jonka TOY:n johto tilasi ja lahjoitti v. 1931.

Keramiikkataiteilija Mirjam Stäuberin valmistaman maljan väreissä yhtyvät maa ja vesi, elävänsininen ja hiekanruskea. Pohjalla on Enkeli ja reunaa kiertää kirjoitus ”Sallikaa lasten tulla luokseni.”